Bändi aloitti soitantansa ilman Tanikoa, joka puolestaan vain tyytyi kuuntelemaan soittoa huuliharppuaan näpräillen. Hana antautui laulun sanoihin täysillä ja elehti sopivan ammattimaisesti eri äänenkorkeuksien mukaan. Akiralle kappale oli tuttu (kiitos Hanan halun laulaa se ties kuinka moneen kertaan), Taroulle taas tuli paikoin pieniä sekaannuksia rytmissä. Hän kuitenkin onneksi onnistui pääsemään pienen kompastelun jälkeen takaisin mukaan. Pientä lisäharjoitusta niin hyvä tulisi.

Reikolla kesti jonkin aikaa ennen kuin hän alkoi päästä kappaleen sävelkulkuun mukaan. Hän oli toki kuullut sen aiemmin, muttei ikinä ollut yrittänyt soittaa sitä. Ryuu taas näppäili kitaraansa lähes kokeneen soittajan sormin, mutta Reiko pani soittonsa lomassa merkille, ettei hänkään osannut soittaa kappaletta aivan täydellisesti.
Loppua kohden kappale alkoikin jo sujua aivan hyvin kaikilta osin, ja Reiko huomasi heidän yhteissoitantonsa onnistuvan oikeastaan hämmästyttävän saumattomasti.

"Saitko kiinni sävelestä?" Reiko kysyi Tanikolta heidän saatuaan kappaleen soitettua loppuun.

"Joo... varmaan", Taniko sanoi hieman epävarmana. Hän nosti huuliharppunsa suunsa eteen. "Kokeilen tulla mukaan... vai soitanko vain jossain tietyissä kohdissa?"
"Nuottien mukaan huuliharppuosuus kuuluisi soolo-osuuksiin", Akira sanoi, ja Tanikon epätietoisen ilmeen nähtyään hän lisäsi: "Siis niihin osuuksiin, jossa Hana ei laula."
"Vai niin... ne ovat kaikkein vaikeimpia kohtia."
"Yritetään silti... ai niin! Minulla oli jossain nauhalla tämä kappale alkuperäisbändin soittamana, muistin vasta nyt! Se voisi havainnollistaa paremmin huuliharpun sooloa."
"Totta", Taniko myönsi. "Muistan paremmin huuliharpulla soitetun melodian, jos kuulen sen huuliharpulla soitettuna."
"Selvä, mutta yksi kerta vielä sitä ennen!"

Reiko nyökkäsi. "Minä ainakin tarvitsen harjoitusta, että pääsen mukaan rytmiin."
"Sama täällä", Ryuu totesi. "Sen jälkeen voitaisiin kuunnella se nauha ja alkaa soittamaan koko soitinarsenaalilla."
Oho, herra täydellisyyskin tarvitsee harjoitusta, Reiko ajatteli ja hymähti hieman.

((Katkonaista... Ei vaan ajatus kulje tähän aikaan illasta kun on koko päivän ollut menossa. -.-"))

[[Me too :C (Tarkkailin muuten tarkemmin tuota Blue Birdiä ja huomasin, että kyllä siinä kuuluu piano.)]]

"No niin, siis! Laulaja, piano, valmis! Ja lähtee!" Akira julisti ja laski sormillaan kolmeen. Merkistä ainakin Hana aloitti oman soolonsa.
"Habataitara modorenai to itte
Mezashita no wa aoi aoi ano sora..."
Akira ja Tarou liittyivät mukaan omalla soolollaan Hanan fiilistellessä musiikin tahdissa. Ja pian hän jatkoi:
"Kanashimi wa mada oboerarezu
Setsunasa wa ima tsukami hajimeta
Anata e to idaku kono kanjou mo
Ima kotoba ni kawatteku
Michi naru sekai no yume kara mezamete
Kono hane wo hiroge tobi datsu...!"

Heidän soittaessaan kertosäettä, Reiko sekosi nuoteissa ja joutui hiukan odottamaan ennen kuin pääsi taas mukaan kappaleeseen. Vilkaistessaan pikaisesti ympärilleen hän huomasi Ryuun soittelevan kappaletta jo ihan fiiliksissä ja virnisti. Muuten Ryuu oli melko ilmeetön, mutta soittaminen sai hänet näköjään ihan erilaiseksi kuin hän muuten oli.
Oppiessaan soittamaan vähän paremmin, Reiko pystyi katsomaan jo laulun sanoja samalla aikaa kuin Hana lauloi. Tytöllä oli juuri sopiva ääni kappaleeseen, ja ennen kuin Reiko huomasikaan, hän oli jo innostunut soittamisesta lähes yhtä paljon kuin Ryuu. Täytyi myöntää, että jo parin soittokerran jälkeen heidän yhteistyönsä alkoi pelata yllättävän hyvin.

((Tän pelin takia ei kannata stressata niin kauheesti jos oot väsyny joskus koulun jälkeen :D Oon muutenkin tällänen laiskuri, joka tykkää hidastemposesta pelaamisesta enemmän XD Että ei mitään kiirettä sen vastaamisen kanssa.))

Kun senkertainen kappaleosuus oli ohi, Taniko puri hieman huultaan. "En ihan päässyt tässä mukaan... kai siitä levystä on enemmän apua."
"No, se soitetaan joka tapauksessa", Akira sanoi ja hypähti CD-soittimensa vierelle. Hän etsi noin viiden minuutin ajan levyä kasasta (ja koko sinä aikana valitteli viivettä kanssaolijoille), löysi sen ja asetti sen soittimeen. Naisääni, joka oli Hanan ääntä hieman matalampi ja aika paljon kehittyneempi, kajahti soittimesta. Myös kitaraa kuului, mutta niin myös se tärkein: huuliharppu. Sen kuuluessa Tanikon ilme kirkastui.

Reiko kuunteli nauhalta esitettävää kappaletta ja yritti erottaa pianon taustalta. Hänen täytyi myöntää, että nauhalla soitettu piano-osuus oli paljon taitavammin esitetty kuin hänen omansa, mutta mitäpä muutakaan olisi voinut odottaa ammattimaisilta muusikoilta. Reikolle riitti se, että hän saisi soitettua mahdollisimman hyvin kappaleen, niin etteivät mahdolliset harhasoitot kuuluisi kovin hyvin muun soiton yläpuolelle.

Ryuu taas oli unohtunut omiin mietteisiinsä, mutta havahtui nauhan soitettua kappaleen loppuun. "Soitetaanko vielä kerran?" hän kysyi tarttuen pöydälle laskemaansa kitaraan.

"Nauhalta vai itse?" Akira kysyi.
"Kitarasta päätellen itse", Hana tokaisi. "Taniko, pääsitkö mukaan?"
"...tekemällä oppii", kuului vastaus.
"Okei, soitetaanko suoraan vai kuunnellaanko vielä nauhaa?"

[[Lyyyyhyyyyyt....]]

[[Sori tuplapostaus, mutta jatkuupi tänne]]